Valoa etsien
Tämä blogi käsittelee suruista suurinta sekä masennusta ja rahapeliriippuvuutta.
Vastapainona toivoa ja ilon aiheita, isoja ja pieniä 
Tekniset ongelmat jatkuvat vielä
23.10.2026
..rehellisesti tuskin mitään ongelmaa tekniikassa, vaan minussa. Linkitän tähän facebookin ja siirrän artikkelit sinne yksi kerrallaan, kunnes ystävä ehtii neuvomaan miten oikeaoppisesti lisään tekstin niin, että kommentointimahdollisuus joka artikkelissa.
Oman osaamattomuuteni lisäksi tällainenkin ilahdutti tänään, mutta minähän en luovuta 🙂 Kun viikon yrittänyt saada sivun luotua ja onnistuin jotenkin, näytti muutaman tunnin kuluttua, että kaikki olisi lopullisesti kadoksissa.
Onneksi sivu palautui ja se tekniikasta.
Suuri saavutus
22.10.2026
Ehdottomasti tämä blogi.
Alunperin ensimmäiseksi suunnittelin laittavani kirjoituksen peliriippuvuudesta, mutta jää toiseksi.
Alku on todellakin ollut hankalaa 🙄🙂
En ole taitava tietokonejuttujen kanssa. En käytä muuten tekoälyä, mutta nyt päätin hakea apua blogin pohjaan. Kuvittelin siis saavani nimenomaan vähän mallia miten tehdä ja mistä mitäkin löytyy, latasin jonkun ohjelman sitä varten.
Ei todellakaan tullut pikkuapua, vaan käytännössä koko blogi oli hetkessä valmis. Ei mitenkään sellainen mitä minä halusin enkä missään kohdassa ole ajatellut kirjoittavani kuin omin sanoin. Ja laittaa myös kuvat ihan itselle mieleiset.
No. En tiedä painoinko jotain paniikkinappulaa vai mitä tapahtui, olikin se muka-blogi jo julkisena. Onneksi poisto onnistui, lopulta.
Tekoäly osasi kyllä muotoilla tekstin ja kuvat hienosti vierekkäin, mitä itse en osaa.
Joka tapauksessa siihen en enää koske, alla olevaan kuvaan vielä käytin: ”Luo kuva, hölmö tekoäly”.
En enää edes muista kuinka mones kerta on kirjoittamisessa nyt menossa.. yhden julkaisin sitten ihan itse, ilman mitään apuja. Poistoon: näkyvissä oli otsikko, päivämäärä ja osa ensimmäisestä kappaleesta, yhteen putkeen. Pari luonnosta onnistuin kadottamaan johonkin ikuisesti.
Nyt otin googlelta apua sen verran, että tiedän muotoilusta jotain. Vähän. Eli ehkä saan tämän viimein sivulleni, vaikka ei ole löytynyt hienoja pohjavärejä enkä tiedä edes onko kommentointi auki, tarkoitus on. Jos ei, niin tulossa. Ehkä tässä pikkuhiljaa oppii kaikenlaista, toivotaan.
Nimimerkkiäkään en saa enää muutettua, näillä siis mennään.
Blogin suunnittelu
Luin paljon, millaisia hyvät blogit ovat. Pitäisi keskittyä yhteen asiaan.
Se yksi asia on minun elämäni, hyvässä ja pahassa. Se ei ole hakusana mikä on suosittu. Ei sellainen yksi aihe mitä suositellaan.
Tämä blogi on se, mistä minä haluan kirjoittaa.
Toivon pysyväni lukijoille anonyyminä. Identiteettiäni en tule kuitenkaan valheelliseksi muuttamaan: jos en halua vastata, kerron sen. Mutta en valehtele.
Peliriippuvuus
22.10.2026
Olen taistellut koko aikuisikäni tämän kanssa ja meitä on paljon. Asiaa salataan, hävetään. Niin teen minäkin. Miksi olen näin tyhmä? Miksi ajoin itseni velkoihin nettikasinoita tuijottaen?
Tämä on sairaus, nykyään ihan diagnoosikoodilla. Silti minun on todella vaikea hyväksyä itseäni muuna kuin käsittämättömän tyhmänä. Ymmärrän muita riippuvaisia, itselleni olen kaikessa armoton.
Miksi?
Addikti on addikti ja se on syy toimintaan, sinänsä kaikki selittely on turhaa. Pelaaminen on aina ollut minulle myös pakokeino. Erittäin huono sellainen, mutta en ole osannut muuta. Ajan kuluessa se myös muokkaa aivojen toimintaa tai aivot ovat jo ennen erilaiset kuin ei-addikteilla, ammattilaisetkaan eivät ole varmoja kumpi vai kummatkin. Joka tapauksessa addiktilla aivot ”huutavat” koko ajan enemmän ja enemmän dopamiinia.
En pelaa enää, mutta velat eivät vain katoa kuten kaikki tiedämme. Mutta jotenkin minä selviän. Jotenkin. Blogi tulee olemaan jatkossa tärkeä osa elämää. Masentuneena en ole vuosiin jaksanut useinkaan tehdä mitään työn lisäksi.
Olen maksanut suuret velat tämän takia aiemminkin ja silti kävi näin. En pysty kertomaan läheisilleni, en halua olla pettymys. Minulle itselleni taakka on kaikista raskain enkä vain enää kestäisi muiden kauhistelua: vieläkin? Ymmärtäisin sen, mutta en kykene kohtaamaan muiden surua.
En edes itse tiedä miksi näin kävi. Kun pelaaminen loppui, tavallaan havahduin painajaisesta. Hyvin paljon tuhoa aiheuttaneesta painajaisesta. Taakka on raskas.
Retkahdusta ennen olin saavuttanut suuren unelman, mihin en olisi ikinä kuvitellut pystyväni. Surun ja masennuksen keskellä se toi paljon iloa ja hymyä.
Sitten putosin johonkin tyhjyyteen: mitä nyt? Olin saavuttanut mitä toivoin. Tein sen eteen todella paljon työtä. Ilosta huolimatta tunsin pian olevani jotenkin tyhjän päällä.
Heikkona hetkenä avasin nettikasinon ja sitä hetkeä todella kadun. Kun sen yhden hetken yli olisi mennyt, elämä olisi hyvin paljon taloudellisesti vakaampaa. Vaan en mennyt.
Meillä riippuvaisilla ei ole kohtuutta emmekä aloita nollasta retkahduksen jälkeen. Päinvastoin, pelasin todella todella paljon. Surullisen paljon. Kaikista päätöksistä huolimatta.
Silti uskon, että ei enää. Että tämä on loppu. Lopullisesti loppu.
Voimia kaikille jotka kamppailevat saman helvetin kanssa.
Vastaa